Melkein norjalainen villapaita

Yksi lempineuleistani on tämä ihananvärinen villapaita (eka, jonka ikinä olen tehnyt!), jonka innostuin kutomaan viime talven pakkasissa. Tämä neule kulki mukana luennoilla, bussissa, ja vähän joka paikassa, ja valmistuikin siten yllättävän nopeasti. Mallina käytin DropsDesignin ohjetta, joka löytyy täältä; tosin muokkailin ohjetta jonkin verran ja tein neuleesta paljon väljemmän kuin ohjeessa. Dropsin Karisma-lanka on ihanan pehmeää ja villapaita on sekä mukava päällä, että lämmin. 

Kun villapaita on tehty norjalaisella ohjeella norjalaisesta langasta norjalaiseen tyyliin, pitihän siitä ottaa kuvia viime kesänä Pohjois-Norjan maisemissa! Tuolla reissulla huomasin, että näinkään paksu villapaita ei ollut yhtään liian lämmin Norjan hyytävässä merituulessa... 

Oikeastaan on ihan kivaa, että on syksy. Voi kääriytyä lämpimiin neuleisiin, käyttää usein keltaisia kumppareita ja polttaa kynttilöitä. Ja kaatosateen ropina kattoa vasten on vaan jotenkin niin rauhoittava ääni!

Serkkusukat

 

Saan lähiaikoina uuden serkun, ja pitihän vauvalle neuloa omat villasukat! Ensin tein itselleni ihanasta keltaisesta Novitan Nallesta (Kukkaketo) pitsisukat, ja kun lankaa jäi yli ja tykkäsin mallista, ajattelin, että olisi aika hauskaa, jos tekisin serkulle samanlaiset sukat. Tässä lopputulos, vähän kokoeroa sukista tosiaan löytyy!

 

 

Kuvio on otettu pari vuotta vanhasta Novita-lehdestä, ja menee näin:

1.-3. krs *3o, 2n*

4. krs *Siirrä 3 silmukkaa neulomatta oikealle puikolle, vedä oikeanpuolimmaisin silmukka kahden muun yli, siirrä 2 silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle, 1o, lk, 1o, 2n*

Kuviossa toistetaan näitä kerroksia. Tämä malli oli siitä mukava, että vähän erilaista pintaa sai tehtyä helposti ilman palmikkopuikkoja tai muuta hässäkkää, ja kuvion oppi myös ulkoa nopeasti neuloessa. Lisäksi tuo kuvio on vähän niin kuin joustinneuletta koko pituudelta, ja se saa sukat istumaan jalassa hyvin. Ja tuo väri, oi tuo väri! Nämä sukat taitavat olla yhdet lempivillasukistani juuri nyt (krhm, niitä taitaa muutamat löytyä.. Mutta villasukkia ei voi ikinä omistaa liikaa!).

Pitsipaita

Eurokankaan palalaarista löytyi parisen vuotta sitten tämä vaaleanpunainen pitsikangas, johon ihastumalla yllätin itseni; en taida omista muita vaaleanpunaisia paitoja. Tämän kankaan vanharoosa sävy ja mukavantuntuinen venyvä kangas saivat kuitenkin minut ostamaan sen. En kuitenkaan ollut vielä innostunut ompelemisesta sen suuremmin tuohon aikaan, ja kangasparka jäi kaapin pohjalle virumaan - kunnes yhtäkkiä muistin sen pari viikkoa sitten, ja aloin etsiä sitä joka paikasta. Muistin kangaspalan olleen pienempi, ja oli mukava yllätys, kun siitä saikin tehtyä ihan kunnollisen 3/4-hihaisen paidan.

Tämä paita oli ihanan helppo ja nopea ommella, vaikka kangas olikin vähän liukasta. Käytin peruspaidan kaavoja, ja jätin jopa pääntien ja helman kääntämättä, kun vähän rosoinen reuna näytti kivalta. Sittenhän ne voi jälkeenpäin ommella, jos alkaa purkautua käytössä.

DIY: Yksilöllinen kalenteri

Minulla on jo useamman vuoden ajan ollut tapana koristella itse oma kalenterini, ja siitä onkin tullut eräänlainen kouluunpalaamisrituaali. Tänä vuonna kuitenkin sain koristelun tehtyä vasta eilen, vaikka oikeasti opinnot alkoivat jo pari viikkoa sitten. Jos jollakin muullakin on jäänyt kalenterin hankkiminen viime tinkaan, tässä perusohje siihen, miten kalenterista voi koristella helposti omannäköisen. Samaan tyyliin voi koristella vaikka vihkoja, tehdä kortteja, tai mitä ikinä keksiikään!

Tarvitset: kuvia (esim. aikakauslehdistä, valokuvia tms.), sakset, peruskalenterin (esim. ilmainen mutta ruma opiskelijakalenteri), kontaktimuovia, sekä halutessasi tarroja, tusseja, koristeteippiä ja liimaa tai kaksipuolista teippiä

1. Sommittele kuvia haluamallasi tavalla kalenterin kansien päälle, kokeile vapaasti eri kokonaisuuksia ja yhdistele useampia eri kuvia (tai valitse yksi iso kuva, jonka saa leikattua sopimaan sekä etu- että takakannen koristukseksi). Ehkä vaikein vaihe ainakin minulle monien vaihtoehtojen ja päättämisen vaikeuden vuoksi, mutta toisaalta samalla mukavin kun ideoita alkaa syntyä!

 

2. Tee lopullinen päätös siitä, mitkä kuvat kansiin haluat. Leikkaa tai revi kuvat sopivan kokoisiksi ja kiinnitä ne kalenterin pintaan liimalla tai kaksipuolisella teipillä. Itse käytän tässä vaiheessa pieniä palasia valokuvateippiä, joka siis on tarkoitettu alun perin valokuvien kiinnittämiseksi albumiin. Kuvien ei tarvitse pysyä kiinni kalenterin pinnassa kovin kauaa vain tällä kiinnityksellä, joten älä huolestu, jos joku reuna tuntuu vähän lörpöttävän.

3. Lisää kalenterin kanteen vuosiluvut joko leikkaamalla ne kartongista tai jostain kuvasta, tai kirjoittamalla ne tussilla itse.

4. Päällystä kalenteri kontaktimuovilla samaan tyyliin, kuin koulukirjat ala-asteella; leikkaa siis sopivankokoinen pala, ja levitä se tasaisesti kannen päälle esimerkiksi viivoittimella auttaen. Kontaktointi saa kuvat pysymään kiinni kansissa, ja pitää kalenterin muutenkin siistinä.

Valmista tuli! Toivottavasti joku muukin innostuu kokeilemaan, kysykää pois jos joku vaihe jäi epäselväksi!

Mikä ihmeen taikapihlaja?

Meidän mummolan pihalla kasvoi taikapihlaja. Ensisilmäykseltä se näytti ihan tavalliselta pihlajalta, mutta kyllä me mummon kanssa tiesimme, että se oli aivan erityinen pihlaja. Pihlajassa nimittäin kasvoi omenia ja päärynöitä!
Niitä me sitten saimme ihmetellä ja poimia mummolakäynneillä.

Minulle taikapihlaja on jäänyt edustamaan sitä, miten arjestakin voi löytää (ja siihen tuoda!) taikaa; elämän pieniä iloja. Tällä hetkellä yksi tällainen iloa tuova asia elämässäni on käsillä tekeminen eri muodoissaan; vaikka itse näpertely on joskus tuskaista, lopputuloksen näkeminen tuntuu aina pieneltä ihmeeltä.

Tässä blogissa aion jakaa ideoita, valmiita tuotoksia ja DIY-ohjeita eri askarteluihin. Erityisesti tykkään neuloa, ommella saumurilla ja sommitella milloin mitäkin lehtileikkeitä. Tervetuloa mukaan seuraamaan, millainen blogi tästä muodostuu!